Avoliittolaissa (laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta) määritellään avopuolisot yhteistaloudessa asuviksi parisuhteen osapuoliksi, 1) jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai 2) joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Olennaista on siis huomata, ettei avoliittolakia sovelleta, mikäli nämä edellytykset eivät täyty. Yhteinen talous voi tarkoittaa esimerkiksi omaisuuden yhteisomistusta, yhteistä pankkitiliä, osallistumista yhteisiin jokapäiväisiin hankintoihin tai yhteistyötä ja työnjakoa yhteisissä askareissa. Ei kuitenkaan ole ollenkaan tavatonta, että esimerkiksi Kela tai verottaja tulkitsee samassa asunnossa eri sukupuolta olevan henkilön välisen aseman avoliitoksi, vaikka esimerkiksi ystävyyteen, taloudelliseen välttämättömyyteen tai sukulaisuuteen perustuva yhdessä asuminen ei perusta avoliittoa.
Avoliittoperheet ovat yleistyneet nopeasti 1970-luvulta alkaen ja yleistyvät yhä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 suomalaisista perheistä avioliittoperheitä tai rekisteröityyn parisuhteeseen perustuvia perheitä oli 66 %, avoliittoperheitä 21 % ja yksinhuoltajaperheitä 12 %. Avopuolisoiden välillä on myös merkittävissä määrin yhteistä omaisuutta, yhteistä rahankäyttöä ja työnjakoa. Tutkimusten mukaan nainen kantaa edelleen päävastuun kotiin ostettavasta ruoasta, kun taas mies maksaa useammin ravintolakustannukset sekä autosta aiheutuvat kustannukset, asumismenot ja kodin elektroniikan (Kuluttajatutkimuskeskuksen työselosteita ja esitelmiä 2007:104).
Avoliittolaki on tällä hetkellä ainoa avopuolisoiden oikeussuhteita sääntelevä laki ja nimensä mukaisesti siinä säännellään vain yhteistalouden purkamiseen liittyvistä seikoista, tarkemmin sanottuna omaisuuden erottelusta ja hyvityksestä yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta. Lain tarkoituksena ei ole säännellä avoliittoja kokonaisvaltaisesti avioliittolain tavoin. Lain säännöksistä voidaan pääosin poiketa avopuolisoiden välisellä sopimuksella. Sopimukseen vetoavan osapuolen velvollisuutena on näyttää toteen, että avopuolisoiden tarkoituksena on ollut poiketa lain sisällöstä. Tästä syystä avopuolisoiden väliset sopimukset onkin syytä tehdä kirjallisesti. Avopuoliso voi myös olla alle 18-vuotias, jolloin on muistettava, että alaikäinen saattaa tarvita sopimuksen tekemiseksi edunvalvojan.
Tyypillisimmin avoliitto päättyy avopuolisoiden avioitumiseen, eroon tai toisen puolison kuolemaan. Avopuolisoiden omaisuuden erottelu toimitetaan tällöin, mikäli toinen puoliso sitä vaatii. Avoliitolla ei ole suoria vaikutuksia avopuolisoiden omistussuhteisiin ja omaisuuden erottelussa puolisot pitävätkin oman omaisuutensa. Jos puolisoiden välisestä sopimuksesta tai olosuhteista ei käy selville, kumman avopuolison omaisuuteen jokin omaisuus kuuluu, avopuolisoiden katsotaan omaistavan sen yhteisesti. Tällainen yhteisomistus on purettava toisen puolison sitä vaatiessa. Jos puolisot eivät pääse yhteisymmärrykseen omaisuuden erottelusta, puoliso voi myös hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä omaisuuden erottelua varten.
Avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään omaisuutta siten, että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi vähäistä suuremman perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella. Tällainen panos voi olla työtä yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi, varojen käyttöä yhteiseen talouteen, varojen sijoitusta toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen tai muuta näihin verrattavaa toimintaa. Jos puolisot eivät pääse hyvityksestä yhteisymmärrykseen, hyvitysvaatimus voidaan tehdä omaisuuden erottelua varten määrätylle pesänjakajalle tai jos pesänjakajaa ei ole, hyvitystä voidaan hakea käräjäoikeudelta. Oikeus hyvitykseen ei ole henkilökohtainen, vaan se siirtyy kuoleman jälkeen avopuolison perillisille. Vastaavasti hyvitysvaatimuksen voi tehdä avopuolison perillisille.
Toisin kuin avioliitossa, avopuolisoilla ei ole elatusvelvollisuutta toisiinsa nähden, avopuolisot eivät automaattisesti peri toisiaan, avopuoliso ei voi saada leskeneläkettä toisen puolison kuollessa eivätkä avopuolisot voi ottaa toistensa sukunimeä. Avopuolisolla ei myöskään ole oikeutta jäädä asumaan puolisoiden yhteiseen kotiin, jos se on kuolleen puolison omaisuutta. Avopuolisoiden kannattaakin laatia esimerkiksi keskinäinen testamentti, jolloin he voivat varmistua esimerkiksi siitä, että yhteinen asunto periytyy eloonjääneelle puolisolle. Myös adoptoimiseen liittyy rajoituksia: avoparit eivät voi adoptoida lasta yhdessä eikä toinen avopuoliso voi adoptoida toisen puolison lasta yhteiseksi lapseksi. Avoparin yhteisen lapsen perintöoikeus on kuitenkin suojattu samoin kuin avioliitossa, kunhan lapsen isyys on vahvistettu.
Avopuolisot voivat siis tehdä sopimuksia taloudellisesta suhteestaan ja siten pyrkiä ennalta varautumaan muun muassa omaisuutensa jakoon, mikäli avoliitto päättyy esimerkiksi avoeroon. Avoliiton päättymisen varalta laadittavassa sopimuksessa voidaan esimerkiksi sopia omistussuhteista, irtaimen omaisuuden jaossa noudatettavista periaatteista ja velkasuhteista. Kuitenkin, jos avoliiton päättymisen varalta tehdyn sopimuksen ehto on kohtuuton, sopimusta voidaan sovitella.
– Jonne Rantanen, OTM
Oikeusjuttu 