Rakkaus ja avioehto

Avioehtoon liitetään usein ajatus siitä, että kumppaniin tai avioliiton elinikäisyyteen ei luoteta. Juuri kihlautuneelle pariskunnalle tällainen lähtöasetelma ja siitä seuraava keskustelu voi olla haasteellinen ja epämukava – onhan juuri luvattu olla loppuelämä yhdessä ja mahdollisesti puhuttu perheen perustamisesta. Usein kuitenkaan silloin, kun ollaan kaikin puolin terveitä, tasaisessa elämäntilanteessa ja onnellisia, ei pohdita tilanteita, joissa yhteiselämä kohtaa haasteita tai epätasapuoliselta tuntuvaa kohtelua oikeusjärjestelmän taholta. Pohdintaa ei usein tässä vaiheessa herätä myöskään se, että avioparin ulkopuoliset tahot voivat vaikuttaa aviovarallisuuden ja sen ulkopuolisen omaisuuden määrittelyyn. Pohdin tässä artikkelissa muutaman esimerkin näkökulmasta avioehdon luonnetta ja tarkoitusta yllättävissä tilanteissa.

Puolison velkaantuminen

Maija avioitui Mikon kanssa yli 10 vuotta sitten. Pariskunnalla ei ole lapsia. Raha-asioistaan molemmat ovat tyypillisesti olleet tarkkoja. Kuitenkin viimeiset kuusi kuukautta Mikolla on mennyt lujaa viikonloppuisin ja välillä viikollakin. Maijalle selviää, että Mikko on alkanut pyöriä kasinoilla ja että Mikko on ottanut pikavippejäkin. Mikko on ollut vauhdikas ja ajatuksissaan lennokas. Lääkäri, jonka vastaanotolle Maija sai Mikon kynsin hampain, sanoi, ettei maanisuuden kriteerit kuitenkaan aivan täyty ja että Mikko on lääketieteellisesti terve. Mikko on vauhdikkuuden huipuissaan uhkaillut jättävänsä Maijan ja lähtevänsä Las Vegasiin suurempien kasinoiden perään. Mikäli avioehtoa ei ole ja pariskunta eroaisi, Mikon pikavipeistä aiheutuneet velat vähentäisivät hänen laskennallisen omaisuuden arvon erittäin alhaiseksi ja Maija voisi päätyä maksamaan tasinkoa Mikolle tämän pelivelkojen vuoksi. Ositusta voidaan joskus myös sovitella tällaisessa tapauksessa. Kyse olisi kuitenkin hankalasta ja raskaasta tuomioistuimessa tapahtuvasta prosessista.

Avioehdolla voidaan varautua tilanteeseen, jossa puoliso sairauden tai holtittomuuden vuoksi vahingoittaa perheensä taloudellista tilannetta. 

Perheiden yhdistyminen ja oman lapsen etu

Esko ja Tiina, joilla molemmilla on yksi lapsi aiemmista avioliitoistaan, päättävät mennä naimisiin. Tiinalla on varallisuutta 300 000 € ja Eskolla 50 000 €. Tiina pohtii avioehtoa tilanteessaan sekä itsensä, Eskon että myös lapsensa kannalta. Mikäli avioehtoa ei tehdä ja Tiina ja Esko eroaisivat, siirtyisi lähtökohtaisesti 125 000 € hänen omaisuudestaan Eskolle tasinkona (yhteenlaskettu varallisuus 350 000 jaetaan kahdella = 175 000, mikä on molempien avio-osa, joten Tiina suorittaa tasinkoa niin paljon, että Eskon varallisuus on 175 000).  Mikäli Tiinan omaisuus olisi sidottu pääosin esimerkiksi perheen omakotitaloon, merkitsisi avioero Tiinalle ja hänen perheelleen merkittävää lisävelkaantumista tai kodin myymistä. Perheiden yhdistymistilanteissa kysymys avioehdosta ei siis rajoitu ainoastaan avioliittoon aikovan pariskunnan luottamukseen ja uskoon liiton pysyvyydestä, vaan suojattavien etujen piiriin saattavat kuulua myös jälkeläisten edut, kuten pysyvän kodin turvaaminen ja loppupelissä omille lapsille tarkoitetun perintöosuuden turvaaminen. Mikäli perheen molemmilla vanhemmilla olisi yhtä suuri varallisuus, voisi vanhempien intressinä olla silloinkin vähintään osittainen avioehto esimerkiksi tietyn perinnön pitämiseksi suvussa.

Avioehdolla voidaan turvata uusioperheessä omien lasten jäämistöoikeudellista asemaa.

Yritysomaisuus

Yrittäjänä toimiva Oskari ja työssä käyvä Taina ovat solmimassa avioliittoa. Oskarin yritys on alkanut alkukankeuksien jälkeen osoittaa elonmerkkejä ja yrityksen kaksi muuta osakasta vihjaisevat Oskarille, että tämän kannattaisi tehdä avioehto ainakin yrityksen osakeomistustaan koskien.  Ajatus on siinä mielessä järkevä, että avioerotilanteessa Oskarin varallisuus saattaa koostua pääosin hänen yrityksensä osakkeista, jolloin avioero voi merkitä  hänelle myös yrityksen omistajuudesta luopumista ainakin osittain. Elinkeinon ja uran vakava vahingoittuminen erotilanteessa ei kuitenkaan ole kummankaan puolison tahto avioliittoa solmittaessa ja tällainen tilanne voidaan sulkea pois jo ennen avioliittoa. Avioehdosta huolimatta yhdessä hankittu yhteinen omaisuus Oskarin ja Tainan liitossa, kuten talo, kesämökki, auto ja vene ovat yhteisiä ja ne jaettaisiin avioerotilanteessa puoliksi.

Avioehdolla voidaan turvata elinkeinon ja yrittäjyyden jatkumisen edellytyksiä yllättävissä tilanteissa.

Perintö ja osuus kuolinpesässä

Anna ja Timo, normaali työssäkäyvä pariskunta, suunnittelevat avioliittoa. Timon vanhempien kuoltua Timosta tulee sisarustensa kanssa kuolinpesän osakas. Kuolinpesän omaisuuteen kuuluu suvussa pitkään ollut suurehko kesämökki, jota ryhdytään käyttämään sovussa Timon ja hänen sisarusten ja heidän perheiden kesken. Myöhemmin Anna ja Timo saavat lapsia ja mökistä tulee koko perheelle rakas kesälomapaikka. Annan ja Timon avioliitto alkaa kuitenkin rakoilla ja eron yhteydessä syntyy riitaa. Kummallekaan puolisoista ei ole kertynyt muuta varallisuutta, sillä lapsiperheen arki on syönyt taloudelliset resurssit. Ositusta suorittaessa Timon avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvoa kasvattaa tuolloin osakkuus kuolinpesässä eli murto-osa omistus perheen kesämökistä. Timo joutuisi joko myymään osuutensa kuolinpesän muille osakkaille, vaatimaan kuolinpesän jakamista tai velkaantumaan selvitäkseen tasingon maksamisesta.

Avioehdolla voidaan ennaltaehkäistä sellaiseen omaisuuteen kohdistuvat jakovaatimukset, joka ei välttämättä ole yksin omistajan hallussa tai jota ei haluta myydä.

Muiden kuin aviopuolisoiden vaikutus avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen

Erilaiset testamentit voivat aiheuttaa seuraavanlaisen tilanteen: Liisa ja Antti saavat molemmat omilta vanhemmiltaan 200 000 € arvoisen perinnön, mutta vain Antin vanhemmat ovat kirjanneet testamenttiin, että Antin puolisolla ei ole avio-oikeutta perintönä saatuun omaisuuteen. Tällöin tilanne avioerotapauksessa olisi se, että Liisa joutuisi maksamaan Antille tasinkoa 100 000 € saamansa perinnön vuoksi. Lopputuloksena Antin omaisuus olisi 300 000 € ja Liisan 100 000 €. Tämä johtuu siitä, että Antin avio-oikeuden alainen omaisuus olisi avioeronhetkellä laskennallisesti 0 €, koska testamentissa oli määrätty ettei Antin perimä omaisuus kuulu avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen. Liisan avio-oikeuden alainen omaisuus olisi 200 000 €, sillä hänen saamassaan testamentissa näin ei ollut määrätty. Samanlainen avio-oikeutta rajoittava määräys voidaan antaa myös lahjan yhteydessä ja henkivakuutuskorvauksen yhteydessä.

Avioehdolla voidaan tasata epätasapuolisten testamenttisaantojen aiheuttamat avio-oikeuden alaista omaisuutta koskevat varallisuuserot. 

Lopuksi avioehdosta ja sen tekemättä jättämisestä

Avioehto on jokaisen pariskunnan henkilökohtainen, mutta yhteinen valinta. Se on valinta kummankin puolison taloudellisen turvallisuuden ja itsenäisyyden takaamiseksi. Avioehtoon joskus liitettävä väite siitä, että se sisältää epäluottamuslauseen ikuista rakkautta tai puolisoa kohtaan on sinänsä paikkansa pitämätön, sillä avioehtoa ei koskaan tulla tulkitsemaan tai hyödyntämään avioliiton aikana. Avioehdolla ei siis ole mitään merkitystä avioliiton aikana, sillä puolisot ovat aina oikeutettuja tekemään omaisuudellaan mitä haluavat eräitä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Ilman avioehtoakin eli silloin kuin kaikki omaisuus on niin sanotusti yhteistä, puoliso voi lahjoittaa koko omaisuutensa pois toiselta kysymättä – lukuun ottamatta yhteisenä käytettyä kotia ja kumppanin käyttämiä työntekovälineitä. Tällä pyrin viestimään sen, että avioehdon tekemättä jättäminen ei vahvista puolison asemaa avioliitossa, vaan nimenomaan avioerossa. Avioehdon tekemättä jättäminen on siten yhtälailla avioeroon liittyvä oikeudellinen valinta kuin avioehtokin.

Avioehdon saat helposti http://www.verkkoasiakirja.com -palvelusta lakimiehen juuri teidän tarpeisiin laatimana edulliseen 99 euron hintaan. Hinta sisältää henkilökohtaisen puhelinneuvottelun, toimituksen, muutostakuun sekä avioehdon rekisteröintiohjeet ja -lomakkeen.

Jan Huovinen, OTM

Kun kolmas tekee ”avioehdon” puolestasi

Avioliiton solmiminen on korostetun henkilökohtainen toimi, mikä tarkoittaa sitä, että avioliiton solmimista ei voi tehdä kukaan toisen puolesta. Samankaltainen kahdenvälinen sopimus on avioehtosopimus, jossa aviopuolisot sopivat keskenään poikkeavansa omaisuuden tasajaon periaatteesta avioerotilanteessa. Kolmannella henkilöllä tarkoitetaan oikeustieteessä sellaista muuta tahoa, joka ei ole sopimuksen osapuoli eli tässä artikkelissa sillä tarkoitetaan sellaista henkilöä, joka ei ole kumpikaan puolisoista. Kolmannen osapuolen toiminnalla voi olla merkittävä ja yllättävä vaikutus aviopuolisoiden varallisuuden jakautumiseen toisen puolison kuollessa tai avioliiton päätyessä avioeroon.

Mainittu kolmas voi olla esimerkiksi henkilö, joka on testamentannut tai lahjoittanut toiselle puolisolle omaisuutta. Testamenttiin tai lahjakirjaan voidaan nimittäin lisätä määräys ”testamentinsaajan aviopuolisolla ei ole oikeutta testamentilla saatuun omaisuuteen tai omaisuuden tuottoon”. Kolmannen antama määräys on vahva siinä mielessä, että aviopuolisot eivät voi sitä purkaa vaikka haluaisivatkin. Tilanne muuttuu aviovarallisuuden suhteen mielenkiintoiseksi silloin, kuin molemmat aviopuolisot saavat perintöä testamentin nojalla tai arvokkaita lahjoja, mutta vain toisen aviopuolison läheiset ovat käyttäneet edellä mainittua määräystä puolison oikeuteen liittyen. Kyse ei ole kolmannen tekemästä avioehdosta, mutta määräyksen oikeusvaikutukset ovat samanlaiset eli määräyksellä puututaan aviopuolisoiden keskinäisiin varallisuusoikeudellisiin suhteisiin.

Ajatellaan tilannetta, jossa puolisot A ja B saavat molemmat 500 000 euron arvoisen perinnön. A:n kohdalla perintö koostuu lomakylästä, joka tuottaa vuosittain 50 000 euroa vuokratuloja, eikä A:lle perinnön jättänyt ollut tehnyt testamenttia. Näin ollen A:n saama perintö ja siitä saatu tuotto kuuluvat avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen, josta B:llä on oikeus saada osansa avioerotilanteessa tai A:n kuollessa. B sen sijaan on saanut osuuden hotellista, joka tuottaa niin ikään 50 000 euroa pääomatuloa vuosittain, mutta B:lle perinnön jättänyt on laatinut testamentin, jossa on määräys siitä, ettei puolisolla ole oikeutta testamentin nojalla saatuun omaisuuteen tai sen tuottoon.

A ja B ovat avioliitossa 20 vuotta ja säästävät kumpikin perimästään omaisuudesta kertyneen tuoton. Aviopuolisoiden välillä ei ole avioehtosopimusta. Päädytään tilanteeseen, jossa A:lla on 1,5 miljoonan euron varallisuus, mikä on avio-oikeuden alaista eli, johon B:llä on oikeus avioerotilanteessa. B:llä on niin ikään 1,5 miljoonan euron varallisuus, johon A:lla ei ole avio-oikeutta. Avioerotilanteessa puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvo lasketaan yhteen ja jaetaan puoliksi.

A:n avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvo on 1,5 miljoonaa euroa. B:n avio-oikeuden alaisen omaisuuden arvo on 0 euroa. Näin ollen, avioerossa A joutuu maksamaan B:lle 750 000 euroa tasinkoa johtuen siitä, ettei hänen perimäänsä omaisuuteen oltu liitetty poissulkevaa määräystä aviopuolison oikeudesta omaisuuteen. B sen sijaan vaurastuu huomattavasti ja epäreilulla tavalla sen vuoksi, että hänen testamentin nojalla saamaansa omaisuuteen oli liitetty avio-oikeuden poissulkeva määräys.

Esimerkin kaltainen tilanne saattaisi johtaa avioliittolaissa säänneltyyn osituksen sovitteluun tai sovitteluvaatimukseen. Avioliittolain mukaan ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Sovittelussa voidaan esimerkiksi päättää, ettei A:n saama perintö ole avio-oikeuden alaista lopputuloksen kohtuuttomuuden perusteella. Osituksen sovitteluvaatimus johtaa kuitenkin pääsääntöisesti tuomioistuinkäsittelyyn, mikä merkitsee molemmille osapuolille aiheutuvia kuluja ja vaivannäköä, sekä usein riitaa.

Tilanne on vältettävissä avioehdolla, joka voi sisällöltään olla esimerkiksi sellainen, että sillä suljetaan  pois avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta ainoastaan lahjana tai perintönä saatu omaisuus.  Avioehdolla voidaan siis ennaltaehkäistä riitaisuutta, mikä voisi aiheutua aviopuolisoista riippumattomista syistä eli kolmansien tekemistä oikeustoimista (testamenttimääräys tai lahjakirjamääräys). On syytä huomata, että puolison kuolema vastaa oikeusvaikutuksiltaan avioeroa. Tällöin osituksen sovitteluvaatimuksen voi esittää perikunta. Erityisesti uusioperheissä perillisten intressit korostuvat ja avioehtoa olisi järkevää harkita aviopuolisoiden kesken sovinnollisen osituksen turvaamiseksi.

– Jan Huovinen, OTM –