Hoitotahto – elämän ja kuoleman kysymys

Voiko ihminen kieltäytyä vastaanottamasta lääketieteellistä hoitoa, mikäli kieltäytymisestä seuraa väistämätön kuolema? Kuten useaan tärkeään kysymykseen, on vastaus tähänkin sekä kyllä että ei. Asia ei ole yksiselitteinen.

Potilas voi päättää myös henkeä pelastavasta hoidosta kieltäytymisestä ollessaan täysissä ruumiin ja sielun voimissaan ja kieltäytymisen perustuessa vakaaseen harkittuun tahtoon. Potilaan ymmärryksen ollessa heikentynyt, hänen tahtonsa on huomioitava siinä määrin kuin hän ymmärtää asian merkityksen ja kykenee tahtonsa ilmaisemaan. Hoitotahto voidaan ilmaista hoidon yhteydessä, jolloin se kirjataan potilastietoihin tai laatimalla hoitotahto (myös hoitotestamentti) etukäteen sen varalta, ettei kykene hoidon yhteydessä tahdonilmaisuun. Tulevaisuudessa hoitotahto tehtäneen verkossa, mikäli Kanta-arkisto eli valtakunnallinen potilastietojärjestelmä etenee suunnitellusti.  Hoitotahdon voi tilata nykyisin myös verkossa osoitteessa http://www.verkkoasiakirja.com.

Yle uutisoi 11.2.2015, että vain joka kymmenes suomalainen on tehnyt hoitotahdon. Uutisessa kuvataaan hoitotahdon hyviä puolia – se helpottaa potilasta, läheistä sekä hoitohenkilökuntaa. Uutisessa ei pohdita syitä, miksi hoitotahto tehdään vain harvoin. Pääasiallinen syy lienee varsin inhimillinen – parhaassa iässä oleva terve ihminen ei halua ajatella kuolemaansa, eikä tehdä valmisteluja sen suhteen, milloin se olisi esimerkiksi keinotekoisesti ylläpidettyä elämää parempi vaihtoehto. Mahdollisesti käyttöön saatava Kanta-arkiston sähköinen hoitotahto madaltanee kynnystä hoitotahdon tekemiseen – on helpompi täyttää rasteja ruutuun kysyttäessä kuin aloittaa aktiiviinen ajatteluprosessi kuoleman suhteen.

Hoitotahdossa annetaan nimenomaisesti hoitoon liittyviä määräyksiä. Mikäli henkilö haluaa antaa ohjeita siitä, miten haluaa vanhuuden päivänsä viettää, mitä harrastaa ja mitä uskontoa haluaa harjoittaa, voi näistä asioista laatia erillisen hoivatahdonHautaustahto on kolmas erillinen tahdonilmaus, joka voidaan myös liittää hoivatahtoon tai hoitotahtoon. Hautaustahto ei sinänsä sido läheisiä heidän järjestäessään hautajaisia, mutta useimmiten vainajan tahtoa niiden suhteen kunnioitettaneen.

Hoitotahdossa annettavista määräyksistä ja niiden tulkinnanvaraisuudesta

Hoitotahdossa potilas voi päättää esimerkiksi, että:

–          häntä ei saa elvyttää

–          häntä ei saa ruokkia pakkokeinoin nenämahaletkulla tai suonensisäisesti

–          häntä ei saa kytkeä hengityskoneeseen, mikäli toipuminen ei ole todennäköistä

Ensimmäinen esimerkki päätöksistä on varsin ehdoton eli sellainen, ettei päätöksen tekijää saa elvyttää missään olosuhteissa. Tällaista päätöstä on kunnioitettava.

Keskimmäinen mahdollistaa sen, että päätöksentekijä menettäessään elämänhalunsa lopullisesti lakkaa syömästä ja kuolee nälkään. Tällainen päätös on eettisestä näkökulmasta keskustelua herättävä. Eettistä pohdintaa tällaisessa tilanteessa joutuu tapauskohtaisesti suorittamaan hoitava lääkäri yhdessä potilaan läheisten kanssa, mikäli potilas ei kykene tahtoaan ilmaisemaan tai ei ole sitä selkeästi esimerkiksi hoitotahdossa ennalta ilmaissut. Harkinta muuttuu erityisen hankalaksi, mikäli potilas kärsii muistisairaudesta tai on sekava, jolloin hän kykenee ilmaisemaan itseään, muttei välttämättä ymmärrä asian merkitystä. Potilaan tahtoa hänen hoitonsa suhteen ei tuolloin välttämättä kyetä enää selvittämään. Pääsääntöisesti potilaan aiemmin ilmaisemaa tahtoa on kunnioitettava eli pitkään sairastaneen vanhuksen omaan tahtoon perustuvaa poistumista ei kielletä häneltä. Ongelmallinen tilanne voi olla silloin, kun syömisestä kieltäytymisen motiiveista ja päätöksen taustalla olevasta harkinnasta syntyy epäilyjä. Hankala eettinen kysymys voi siis kuulua ”Lopettiko läheinen syömisen sekavuudestaan johtuen vai vakaasta tahdostaan?”.

Kolmas esimerkki on tulkinnanvaraisin. Pilkun jälkeen oleva virke ohjaa vastuusta ison osan hoitovastuussa olevalle taholle eli hoitavalle lääkärille. Pohdittaessa potilaan kytkemistä hengityskoneeseen, on päätöstä tekemässä lääkärit ja omaiset. Lääkärin on tilanteessa määriteltävä todennäköisyyden raja ja selvitettävä se omaisille, jotta nämä voisivat muodostaa mielipiteensä asiassa. Mikäli todennäköisyyden määrittäminen toipumisen suhteen on hankalaa tai potilaan tarkoittaman todennäköisyyden aste on epäselvä, saattaa päätöksenteossa syntyä erimielisyyksiä. Läheisen terveyden heikkeneminen on aina raskas asia käsiteltäväksi ja usein juuri näissä tilanteissa tunteet ovat pinnassa, mikä vaikuttaa ihmisen tunnereaktioihin ja käyttäytymiseen. Selkeästi muotoiltu hoitotahto selkeyttää potilaan omaa tahtoa ja tekee näin läheisten ja lääkärien päätöksenteosta helpompaa.

Hoidosta ei aina voi kieltäytyä

Tilanteita, jolloin potilas ei voi kieltäytyä hoidosta, ovat muun muassa psykiatrinen hoito tahdosta riippumatta ja  tilanteet, joissa potilas on tajuton tai eloton, eikä hänen tahdostaan hoidon suhteen saada tietoa. Mikäli potilaan todellisuudentaju on järkkynyt esimerkiksi psykoosisairauden vuoksi ja hän on tahdosta riippumattomassa hoidossa, ei hän voi päättää lopettaa syömistä ja kuolla näin nälkään. Toki hän voi tällaisen päätöksen tehdä, mutta mielenteveyslain mukainen tahdosta riippumaton hoito mahdollistaa pakon käyttämisen myös ravitsemuksen suhteen.

Jan Huovinen, OTM