Työnantaja joulupukin apurina

Tehdystä työstä maksetaan palkkaa korvauksena menetetystä vapaa-ajasta ja annetusta työpanoksesta. Palkasta on maksettava veroa – sitä enemmän, mitä enemmän tienaa. Sekös harmittaa. Tietysti, etenkin veroprosentin nousun myötä. Ei siksi, etteikö veroja olisi tarpeellista maksaa, mutta kun se osuu omalle kohdalle. Veroa maksetaan myös palkkaa muistuttavista rahanarvoisista etuuksista, kuten autoedusta. Harmittaa taas.

Verovapaana työnantaja voi kuitenkin antaa työntekijälle pieniä lahjoja tämän vuosipäivinä tai pitkän uran päätteeksi. Lahja voi merkkipäivänä olla arvoltaan noin 1-2 viikon bruttopalkkaa vastaava. 4000 € kuussa tienaavalle se tarkoittaisi siis maksimissaan 2000 € lahjaa verovapaana. Lahja ei saa olla kuitenkaan rahaksi muutettavissa. Usein tällaisena lahjana voi olla 10, 20 tai 30 vuoden palveluksen jälkeen tai työntekijän eläkkeelle siirtyessä työnantajan kustantama ulkomaan matka. On huomattava, ettei työntekijä voi kuitenkaan itse valita matkaansa tai sen kohdetta. Lahjakorttia matkatoimistoon ei siis voida antaa.

Työnantaja voi muistaa työntekijöitään myös pienellä verottomalla joululahjalla. Tällainen voi olla herkkukori, esine tai esimerkiksi joulukinkku. Lahjan tulee olla arvoltaan vähäinen, alle 100 €. Raha, tai lahjakortti tai osakkeet katsotaan palkaksi aina, vaikka se oli arvoltaan pienempikin. Näin on ollut vuodesta 2012 alkaen, jolloin verohallinto antoi asiassa linjauksen. Lahja on niin kutsuttu huomionosoitus työntekijää kohtaan. Kinkuista on hyviä kokemuksia ja sadalla eurolla saa jo kotimaistakin, jollei jopa luomua.

Työntekijällä ei saa olla valintaoikeutta lahjan suhteen. Valintaoikeus toteutuu jo tapauksessa, jossa työnantaja tarjoaa työntekijälle rajatun listan, josta tämä valitsee lahjan (KHO 1982 II 572). Lahjan pitää siis tulla työnantajalta sellaisenaan työnantajan omasta aloitteesta.

Kun lahjan kohteeseen ei saa omalla valinnalla vaikuttaa, herää kysymys, mistä työnantaja saisi tiedon työntekijöidensä mieltymyksistä. Juristina suosittelisin tässä Joulupukille kirjoittamista, siten, ettei lahjanantajaa täsmällisesti yksilöidä. Joulupukki kun tuntee kaikki, voisi sitten vihjata työnantajalle, että onko toivottu kinkkua vai herkkukoria.

Kuka huolehtii sinusta?

Oletko varautunut sellaiseen tilanteeseen, jossa joudut onnettomuuteen, sairastut vakavasti tai ikääntyessäsi menetät toimintakykysi siten, ettet kykene itse hoitamaan talouttasi ja itseäsi koskevia asioita? Kuka päättää miten sinua tai omaisuuttasi hoidetaan? Esimerkiksi pankki- ja vakuutusasioitasi, etusi ajamista viranomaisten kanssa asioitaessa sekä omaisuutesi käyttämistä ja hallinnointia ei voi hoitaa puolestasi muu henkilö kuin edunvalvoja, jos oikeudellinen toimintakykysi heikentyy yllättäen.

Edunvalvontavaltuutus on paras keino varautua tällaiseen tilanteeseen. Voit päättää etukäteen itse, siitä kuka on se henkilö eli edunvalvoja, joka tekee päätöksiä puolestasi. Valtuutuksessa on kyse luottamuksesta ja etukäteen määritellystä toimivallasta, joka mahdollisen ikävän tapahtuman seurauksena vahvistetaan. Edunvalvontavaltuutus on ikään kuin testamentti sellaisen tilanteen varalle, että valtuutuksen tekijä on hengissä, muttei kykene itsenäisesti toimimaan oikeudellisissa asioissa. Se on siis etukäteen päättämistä sekä siitä, mitä ja miten haluaa tehtävän, että siitä, kenen haluaa tietyt toimet tekevän.

Edunvalvontavaltuutuksessa sen tekijä voi antaa yllättävän tarkkoja ja täsmällisiäkin määräyksiä. Valtuuttaja voi esimerkiksi määrätä, että hänen puolisolleen on vuosittain annettava tietyn arvoinen lahja ja että omaisuutta on myytävä suvussa säilyttäen vaikkapa alihintaan. Alihintaisella kaupalla voidaan saavuttaa jonkin verran verohyötyä. Lahjojen osalta on todettava, että ne on edunvalvontavaltuutuksessa yksilöitävä tarkoin, esimerkiksi ”lapsilleni on annettava kullekin kolmen vuoden välein alle verotusarvon jäävä lahja.”  Mikäli edunvalvontavaltuutuksella halutaan toteuttaa lahjoja tai alihintaisia kauppoja, on tärkeää tutustua edunvalvontaan liittyviin esteellisyyssäännöksiin. Varminta on valita varavaltuutetuksi joku sellainen henkilö, joka ei ole valtuutuksen tekijälle tai varsinaiselle valtuutetulle eli edunvalvojalle sukua. Tällöin varavaltuutettu kykenee toteuttamaan valtuutuksessa määrätyt lahjat ja kaupat tekijän tahdon mukaisesti.

Edunvalvontavaltuutuksen tekijä voi antaa valtuutuksessa toimiohjeita myös siten, että omaisuutta myydään tietyssä järjestyksessä. Ohjeiden tulee olla riittävän selkeästi yksilöityjä, jotta niiden toteuttamista on mahdollista valvoa. Perusmuotoisessa edunvalvontavaltuutuksessa valtuutettu voi myydä päämiehensä omaisuutta ja ottaa tämän nimissä esimerkiksi lainaa. Kiinteää omaisuutta valtuutettu ei kuitenkaan saa myydä, ellei valtakirjassa ole nimenomaisesti toisin määrätty. Omaisuuden myyntiä voidaan myös rajoittaa valtakirjassa tai ottaa myynnin ehdoksi maistraatilta haettava lupa. Edunvalvontavaltuutetun toimivalta on näissä asioissa laajempi kuin niin sanotun yleisen edunvalvojan eli sellaisen edunvalvojan, joka voidaan tuomioistuimen tai maistraatin toimesta osoittaa henkilölle, jonka etu tarvitsee valvontaa.

Valtuuttajan on oltava edunvalvontavaltuutusta tehtäessä oikeustoimikelpoinen. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen on kyettävä ymmärtämään valtuutuksen sisältö ja merkitys. Lievät muistiongelmat eivät usein poista oikeustoimikelpoisuutta, mutta tällöin on tärkeää hankkia lääkäriltä lausunto oikeustoimikelpoisuudesta. Edunvalvontavaltuutuksen tekeminen ei millään tavalla rajoita valtuuttajan oikeustoimikelpoisuutta – valtuutus ”käynnistetään” vasta kun valtuutuksen tekijä on menettänyt kykynsä toimia itse. Tämänkin jälkeen hän voi toimia asioissa, joihin hän kykenee. Valtuutus ei siis tuolloinkaan poista tekijänsä oikeustoimikelpoisuutta. Valtuutus on myös peruutettavissa, mikäli valtuutuksen tekijän toimintakyky palaa. Ennen valtuutuksen vahvistamisesta edunvalvontavaltuutus voidaan peruuttaa hävittämällä valtakirja.

– Jan Huovinen, OTM –