Muutoksenhakuoikeus muutostilassa

Muutoksenhakuoikeus on perustuslaissa turvattu yksilön oikeus, mutta toisesta näkökulmasta ennemminkin kynnys, joka on ylitettävä, jotta oikeudenkäynnin asianosaisella on mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi myös muutoksenhakuasteessa. Muutoksenhakuoikeus käräjäoikeudesta hovioikeuteen on 2000-luvulla ollut jatkuvassa muutostilassa. Aiemmin rajoittamattomasta muutoksenhakuoikeudesta on päädytty seulontamenettelyn kautta nykyiseen järjestelmään, sanahirviöön nimeltä jatkokäsittelylupamenettely. Menettelyn sisällön kuvaaminen vaatisi useamman sivun mittaisen artikkelin, mutta olennaista on, että muutoksenhakuoikeutta on tosiasiallisesti kavennettu ja pyritään edelleen kaventamaan valtiontalouden heikentyneen tilan vuoksi.

Muutoksenhaun tehtävänä on korjata virheellinen ratkaisu. Muutoksenhaulla on myös periaatteellinen, oikeusvaltion perusteista kumpuava tehtävänsä, jonka laajuutta on vaikeampi määritellä. Erityisesti rikosasioissa oikeusvaltioperiaatteen voidaan katsoa sisältävän oikeuden hakea muutosta ainakin kerran. Syksyn aikana hallitus kuitenkin esittänee, että syytetty tarvitsee jatkokäsittelyluvan lähtökohtaisesti, mikäli rangaistus ei ole ankarampi kuin kahdeksan kuukautta vankeutta. Rikosoikeuden järjestelmässä rangaistuksen ankaruutta ei varsinaisesti eritellä sen mukaan, onko vankeus ehdollista vai ehdotonta. Joka tapauksessa kahdeksan kuukauden vankeusrangaistusta ei enää voida pitää vähäisenä. On arvioitu, että kielteisten luparatkaisujen määrä kaikista jatkokäsittelylupajärjestelmän piiriin kuuluvissa rikosasioissa annetuista ratkaisuista nousisi 40 prosenttiin. Huomattava määrä valituksista käsiteltäisiin siis ainoastaan suppeassa ja kirjallisessa hovioikeusmenettelyssä.

Perusoikeudet eivät ole ehdottomia eli niitä voidaan tietyin edellytyksin rajoittaa. Yksi rajoittamisen edellytys on hyväksyttävyys: perusoikeuden rajoittamisella tulee siis pyrkiä hyväksyttävään tavoitteeseen. Lainsäätäjällä ei kovinkaan usein ole vaikeuksia perustella hyväksyttävyysvaatimuksen täyttymistä. Muutoksenhakuoikeutta on tähän mennessä rajoitettu lähinnä joutuisan oikeudenkäynnin turvaamiseksi, mikä on kuin myös perustuslaissa turvattu perusoikeus. Muun perusoikeuden suojaaminen täyttääkin lähtökohtaisesti hyväksyttävyysvaatimuksen. Nykyään oikeudenkäyntien viivästyminen ei kuitenkaan ole niin suuri ongelma kuin ennen jatkokäsittelylupajärjestelmän käyttöönottoa vuonna 2011. Järjestelmän laajentamista onkin perusteltu lähinnä sillä, että hovioikeuden on voitava kohdistaa resurssinsa niihin tapauksiin, joissa oikeusturvan antamiselle on todellista tarvetta. Muutosta on lisäksi perusteltu oikeusturvan painopisteen siirtämisellä käräjäoikeuksiin ja toisaalta valtiontalouden tilan heikentymisen vaatimilla säästöpaineilla. Oikeusturvaa onkin perusteltua toteuttaa ensisijaisesti käräjäoikeudessa, mutta tämä edellyttää myös lisäresurssien kohdistamista alioikeuksille. Resursseja on kuitenkin ainoastaan leikattu.

Järjestelmän laajentamista voidaan siis tosiasiallisesti perustella vain oikeuslaitokseen kohdistuvilla säästöpaineilla. Valtion taloustilanne on kiistattomasti vaikea. Kun oikeusturvan kehittämisen – tai kaventamisen – perusteluina voidaan käyttää ainoastaan resurssien leikkaustarvetta, voidaan uudistuksilta vaatia erittäin vahvoja perusteluita. Olennaista on lisäksi, ettei oikeusturvaa tai muutoksenhakuoikeutta rajoiteta enempää kuin on välttämätöntä. Nähtäväksi jää, millä tavoin hallitus onnistuu perustelemaan jatkokäsittelylupajärjestelmän laajentamisen. Hallituksen esitys asiasta on suunniteltu annettavaksi vuoden 2014 aikana.

– Jonne Rantanen, OTM –