Liian myöhäistä laatia testamentti, edunvalvontavaltuutus tai tehdä muu oikeustoimi

Ehkäpä maailman hienoimman kaupungin eli tietysti Turun hovioikeus on 9.4.2019 ratkaisussaan pohtinut kiinteistön lahjoituksen tehneen henkilön oikeustoimikelpoisuutta ja sen osalta lahjoituksen pätemättömyyttä. Oikeudellinen ohje seuraa lopussa.

Tapauksessa lahjoituksen toteuttamisen jälkeen tapauksessa oli vedottu lahjoituksen pätemättömyyteen sen vuoksi, että lahjoittaja B ei ollut ymmärtänyt oikeustoimen merkitystä. B oli lahjoittanut A:lle kiinteistön sen jälkeen, kun hän oli sairastunut Alzheimerin tautiin.

Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (kansankielellä oikeustoimilaki) 31 §:n 1 momentin mukaan jos joku, käyttäen hyväkseen toisen pulaa, ymmärtämättömyyttä, kevytmielisyyttä tai hänestä riippuvaista asemaa, on ottanut tai edustanut itselleen aineellista etua, joka on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä hän on antanut tai myöntänyt, tahi josta mitään vastiketta ei ole suoritettava, ei täten syntynyt oikeustoimi sido sitä, jonka etua on loukattu.

Saman lain 33 §:n mukaan oikeustointa, jota muuten olisi pidettävä pätevänä, älköön saatettako voimaan, jos se on tehty sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen olisi kunnian vastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen, ja sen, johon oikeustoimi on kohdistettu, täytyy olettaa niistä tietäneen.

Tapauksessa jälkikäteen oikeuden arvioitavaksi päätyivät lääkärinlausunnot koskien B:tä ja hänen oikeustoimikelpoisuuttaan lahjoituksen teon hetkellä. Lääkärinlausunnoista on oikeudelle selvinnyt muun muassa se, ettei B ole lahjoituksen aikaan ymmärtänyt esimerkiksi euro-valuutasta tai muutoin rahan arvosta juurikaan. Tapauksessa on selvitetty myös se, että B on ollut merkittävällä tavalla riippuvainen lahjan saajasta A:sta. Lahjakirjan oli laatinut juristi, mutta lahjakirjassa ei ollut huolehdittu tavanomaisella tavalla B:n edusta, kuten esimerkiksi hallintaoikeuden tai vähintään käyttöoikeuden säilyttämisestä lahjanantajalle. Vaara siitä, että B:stä olisi tullut koditon lahjoituksen myötä oli seikka, joka huomioitiin arvioinnissa sen lisäksi, että lahjansaajalla oli ulosottovelkaa. Lisäksi tapauksessa on selvitetty, että A oli luvannut hoitaa B:tä, mutta tätä ei oltu kirjattu lahjakirjaan.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua eli toisin sanoen totesi käräjäoikeuden ratkaisun pätemättömyydestä olleen oikea.

Hyvin lievä muistisairaus ei tee automaattisesti henkilöstä oikeustoimikelvotonta. Oikeustoimia, kuten testamentin, edunvalvontavaltakirjan tai vaikkapa talokaupan voi tehdä, kun tekijä ymmärtää oikeustoimen sisällön ja merkityksen. Juristin tulee osata selvittää selvät tapaukset, mistä hän suoriutuu haastattelemalla asiakasta esimerkiksi tiedustelemalla kohteliaasti tyhmin kysymyksin tasavallan presidentin, vuoden, pääministerin ja lopulta maitolitran hinnan sekä muun irtaimen arvon. Tämän lisäksi mahdollista on tiedustella hieman vaikkapa henkilön omasta varallisuudesta suhteessa sen arvon määrittämiseen. Mikäli asiakas tai oikeustoimen osapuoli ei keskustelusta selviä täysin pistein ja papukaijamerkein, on järkevää suositella, että oikeustoimen kanssa samanaikaisesti eli mahdollisimman lähellä asiakirjan allekirjoittamista asiakas käy lääkäriltä hakemassa lausunnon kyseisen oikeustoimen suhteen. Eli toisin sanoen, pienenkin epäilyksen herättyä on syytä hankkia lääkärinlausunto oikeustoimikelpoisuudesta kyseisen oikeustoimen suhteen. Tämän jälkeen sekä lakimies että oikeustoimeen sitoutuneet tahot nukkuvat rauhassa. Näin olisi myös havaittu kyseisessä tapauksessa, ettei oikeustoimea olisi voinut tehdä runsas kolme vuotta aikaisemmin ja säästetty lakimiespalkkioissa jättämällä oikeudenkäynnit käymättä.

Eläkepäivät ulkomailla? Testamenttisäännöksiin muutoksia

Elokuun 17. päivä 2015 tulee voimaan uusi EU:n perintöasetus, joka vaikuttaa merkittävästi sellaisiin Suomalaisiin, jotka asuvat toisessa EU-maassa tai joilla on omaisuutta toisessa EU-maassa.

Tähän saakka testamentissa on voitu määrätä nykyisen ja entisen asuinpaikan perusteella sen, minkä maan lakia testamentin tulkinnassa noudatetaan ja mikäli tällaista määräystä ei ole tehty, on testamenttia tulkittu kuolinhetken asuinpaikan mukaan. Asuinpaikan on katsottu vaihtuneen sen jälkeen, kun uudessa valtiossa on asuttu 5 vuotta.

Tilanne muuttuu siinä määrin, että jatkossa EU-kansalainen voi testamentissaan päättää, että hänen perintöönsä sovelletaan hänen kansalaisuusvaltionsa lakia. Tämä tarkoittaa sitä, että Espanjaan eläkepäiviä viettämään lähtevä voi valita Suomen lakia noudatettavan perintöönsä liittyvissä oikeudellisissa kysymyksissä. Mikäli tällaista määräystä ei anneta, sovelletaan jatkossa  asuinpaikan lakia. Asetuksen myötä asuinpaikan lain soveltaminen astuu voimaan heti, ei 5 vuoden päästä, kuten aiemmin.  Mikäli testamentissa ei määrätä Suomen lain soveltamisesta, saattavat perinnönjakoon liittyvät seuraamukset olla yllättäviä vieraan valtion lain soveltamisesta johtuen ja koitua perinnönsaajille suureksi harmiksi, sillä tällöin kuolinpesä selvitetään ja jaetaan kyseisessä valtiossa sen lakien mukaan.

Toisen haasteen luo se, miten asuinpaikka määritetään. Viranomaiset ratkaisevat vainajan viimeisen asuinpaikan kohtalon punnitsemalla sitä, missä vainajan elämän keskipiste oli. Toisin sanoen, pelkästään se, että kuolinhetkellä asuu tietyssä valtiossa, ei ratkaise asuinpaikkaa. EU-perintöasetus ei koske henkilöitä, jotka käyvät vain lomamatkoillaan ulkomailla ja joilla ei ole omaisuutta toisessa EU-maassa. Ongelman syntyminen on todennäköisintä tilanteissa, joissa puolet vuodesta vietetään esimerkiksi Ranskan Nizzassa ja puolet Suomessa. Tällöin ei välttämättä ole helppoa määrittää, kumpaan paikkaan henkilöllä on läheisin yhteys. Tämän asian voi niin ikään ratkaista laatimalla testamentin, jossa määrätään perintöön liittyviin oikeudellisiin kysymyksiin sovellettavan Suomen lakia.

– Jan Huovinen, OTM –

OMISTAJATTOMAN TILAN TESTAMENTTI PERINTÖVEROSUUNNITTELUSSA

Omistajaton tila on mm. perintöverotuksellinen konstruktio, jossa omaisuus jää tietyksi ajaksi juridisesti ilman omistajaa. Omistajattoman tilan testamentiksi sanotaan sellaista testamenttia, jossa on määrätty, että ensisijainen testamentinsaaja saa testamentin kohteena olevaan omaisuuteen ainoastaan hallintaoikeuden ja että omaisuuden omistusoikeus siirtyy lopulliselle saajalle vasta sen jälkeen, kun ensisijaisen saajan hallintaoikeus tämän kuoleman johdosta lakkaa. Perintöverotuksellinen etu piilee siinä, että perillisten tarvitsee maksaa veroja vasta siinä vaiheessa, kun he tosiasiallisesti saavat omaisuuden haltuunsa. Tavallisella hallintaoikeustestamentilla testamentatun omaisuuden omistusoikeus siirtyy puolestaan testamentintekijän kuoleman johdosta heti lopulliselle saajalle, mutta hänen oikeuttaan jää rasittamaan jonkin muun tahon – esimerkiksi lesken – hallintaoikeus. Tällöin myös perintöverot täytyy maksaa heti.

Aiemmin on tyypillisesti ajateltu, erityisesti ratkaisun KHO 2000:66 johdosta, ettei omistajattoman tilan testamentti ole verotuksellisesti mahdollinen. Kyseisessä ratkaisussa linjattiin, että omistajattoman tilan testamentilla ei voitu lykätä verotusta hallintaoikeuden lakkaamishetkeen, kun lopullisina testamentinsaajina olivat testamentintekijän rintaperilliset. Perilliset siis joutuivat maksamaan perintöveron heti, vaikka saivat omaisuuden täydellä omistusoikeudella haltuunsa vasta lesken kuoltua.

Loppuvuodesta 2014 annettu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 2014:141 selvensi merkittävästi oikeustilaa omistajattoman tilan testamentin osalta. Ratkaisua voidaan soveltaa ainakin silloin, kun toissijaiseksi testamentinsaajaksi on määrätty muu kuin testamentintekijän rintaperillinen. Ratkaisu perustuu suurelta osin perintö- ja lahjaverolain 7 §:än, jonka mukaan: ”sellaisesta omaisuudesta, joka omistus- tai muunlaisella oikeudella tulee perilliselle tai testamentinsaajalle määrättyjen ehtojen täyttyessä tahi muuten myöhemmin kuin perinnönjättäjän kuollessa, on perintövero suoritettava vasta sitten, kun omaisuus on saatu.” Omaisuutta rasittavaa hallintaoikeutta siis pidettiin pykälässä tarkoitettuna ”määrättynä ehtona”.

Merkitseekö uusi ratkaisu KHO 2014:141 sitten muutosta ratkaisun KHO 2000:66 oikeustilaan? Ratkaisujen perustelut näyttäisivät olevan osittain keskenään ristiriidassa. Ainakin OTT Matti Urpilainen on katsonut, että ratkaisun 2014:141 perusteluja voidaan suoraan soveltaa vain sellaiseen tilanteeseen, jossa perijätahona on muu kuin rintaperillinen. Varmaa vastausta siihen kysymykseen, voiko omistajaton tila syntyä tehokkaasti myös silloin, kun lopullisena perijänä on rintaperillinen, joudutaan vielä odottamaan esimerkiksi uuden ennakkopäätöksen muodossa.

Urpilaista mukaillen on silti huomattava, että se, milloin testamenttityypiksi kannattaa valita omistajattoman tilan testamentti tai milloin tämä on verotuksen kannalta edullisinta, ei ole itsestäänselvää. Edellä selvittettyä ”tavallista” hallintaoikeustestamenttia käytettäessä hallintaoikeuden arvo vähennetään testamentilla siirtyvän omaisuuden perintöverotusarvosta, mikä alentaa maksettavaksi tulevan perintöveron määrää usein merkittävästikin. Omistajattoman tilan testamentti puolestaan ainoastaan lykkää veron maksamisajankohtaa, mutta vero tulee lopullisen testamentinsaajan maksettavaksi täysimääräisenä ja omaisuuden täyden arvon mukaan.

Riippuukin puhtaasti yksittäisestä tilanteesta ja perintöverosuunnittelun tavoitteista, kumpi testamenttityyppi on kulloinkin verotuksellisesti edullisempi omaisuuden lopullisen saajan kannalta. Hallintaoikeuden saajan kannalta ei ole merkitystä sillä, saako hän hallintaoikeuden ”tavallisen” hallintaoikeustestamentin vai omistajattoman tilan testamentin nojalla, koska hallintaoikeus ei kummassakaan tapauksessa tule perintöverotuksen kohteeksi.

– Tapio Hokkanen, OTM –

Käytännön esimerkki siitä, miksi testamentti kannattaa laatia

Aune ja Pertti ovat kuvitteellinen eteläsuomalainen aviopari, joille ei yrityksestä huolimatta siunaantunut lapsia. Aune ja Pertti elivät pitkän ja onnellisen elämän yhdessä. He olivat naimisissa kymmeniä vuosia. Rahat ja varat olivat aina yhteisiä, eikä omaisuuden omistussuhteita ikinä sen kummemmin edes mietitty. Kaiken ajateltiin olevan yhteistä, kun kerran naimisiin oli menty. Pari asui Pertin isältään perimältä maatilalla, vaikkei varsinaista maataloustoimintaa omaan käyttöön ollutta perunamaata lukuunottamatta enää vuosikymmeniin ollutkaan harjoitettu. Pertti kuoli ensin, vuonna 2007, ja Aune nyt myöhemmin vuonna 2015.

Esimerkki 1: Aune ja Pertti eivät olleet tehneet testamenttia. Aune peri puolisona Pertin, eikä asiassa siinä vaiheessa mitään sen kummempaa ongelmaa ollutkaan. Aune tosin joutui maksamaan arvokkaasta maatilasta kovat perintöverot puolisohuojennuksesta huolimatta ja ottamaan pankilta lainan niiden maksamiseksi. Ongelmat alkoivat Aunen kuoltua. Toissijaisen perimysoikeuden nojalla näet Pertin sukulaisilla oli oikeus periä Pertin omaisuus Aunen kuoltua. Aune tai Pertti eivät kumpikaan olleet sukuunsa erityisen läheisesti tekemisissä, ja molempien puolisoiden kuoltua ilmeni, etteivät Aunen perivät tahot ja toisaalta Pertin toissijaiset perilliset olleet ikinä edes tavanneet toisiaan. Seurasi verinen, vuosia kestänyt perintöriita, jonka seurauksena Pertin kotitila täytyi myydä ulkopuoliselle ja pesänselvittäjänä toiminut lakimies laskutti palkkionaan suuremman summan kuin yksikään perillinen sai pesästä perintöosuutena.

Esimerkki 2: Aune ja Pertti olivat laatineet keskinäisen testamentin. Aune peri testamentin nojalla Pertin omaisuuteen täyden hallintaoikeuden ja välttyi kokonaan perintöverolta. Testamentissa olleen toissijaismääräyksen nojalla omaisuus meni molempien kuoltua näiden määräämälle yleishyödylliselle yhdistykselle. Testamentin toimeenpanijaksi määrätty lakimies toimitti perunkirjoituksen ja huolehti omaisuuden siirtymisestä oikealle taholle hyvin edulliseen hintaan.

Edellä olevien skenaarioiden avulla on tarkoitus havainnollistaa, että vaikka testamentti tuntuu useasti perittävän itsensä kannalta merkityksettömältä, sillä saattaa olla suuria käytännön vaikutuksia tämän kuoleman jälkeen. Testamentti kannattaa laatia aina: silloinkin, kun omaisuuden halutaan menevän omille lapsille perimysjärjestyksen mukaisesti, voidaan testamentilla sulkea pois aviopuolison avio-oikeus omaisuuteen. Tällöin oman lapsen aviopuoliso ei voi vaatia osuutta lapsen perimästä omaisuudesta avioeron sattuessa. Myös silloin, kun omaisuus siirtyy lapsille laillisen perimysjärjestyksen mukaisesti, testamentilla on saavutettavissa merkittäviä etuja perintöverotuksen suhteen.

Erityisen tärkeää testamentin tekeminen on avopuolisoille ja lapsettomille aviopareille. Heillä perintö voi ilman testamenttia suuntautua perittävien kuoltua aivan muille tahoille kuin nämä olisivat eläessään tahtoneet.

– Tapio Hokkanen –

Taivutteleminen testamentin tekemiseen

Testamentin pätevyyden edellytys on, että se on tehty täydellä ja terveellä ymmärryksellä. Jos tekijän tahdonmuodostuskyky on siis alentunut siinä määrin, ettei hän ole enää testamentintekokelpoinen, testamentti voidaan moittimisen johdosta julistaa pätemättömäksi. Tällainen tilanne voi tulla kyseeseen, jos testamentin tekemiseen on vaikuttanut esimerkiksi mielisairaus tai muu mielenterveyden häiriö.

Jos taas testamentin tekijä on pakotettu tai taivuteltu tekemään testamentti käyttämällä hyväksi hänen ymmärtämättömyyttään, tahdonheikkouttaan tai riippuvaista asemaansa, voidaan testamentti yhtä lailla julistaa tuomioistuimessa pätemättömäksi. Taivutteleminen testamentin tekoon ei ole yksiselitteinen asia ja siinä voidaankin erottaa yhtäältä sallittu ja toisaalta kielletty vaikuttaminen.

Mikä on kiellettyä taivuttelemista?

Testamentin pätevyys edellyttää siis erityisesti, että testamentti on tehty vapaasta tahdosta. Taivutteleminen ei kuitenkaan automaattisesti tee testamentista pätemätöntä, vaan taivuttelemisen on vaikutettava määräävästi testamentin tekijän tahtoon. Voi siis olla niinkin, että taivuttelemisesta huolimatta testamentti on pätevä, jos taivuttelemisella ei ole ollut merkitystä tekijän tahdonmuodostukseen. Toisaalta sillä, onko taivutteleminen ollut esimerkiksi aktiivista manipulointia vai enemmänkin piilovaikuttamista, ei ole merkitystä testamentin pätevyyden kannalta, vaan olennaista on edelleen testamentin tekijän vapaan tahdon säilyminen. Erityisesti piilovaikuttamisen osalta taivuttelua voi kuitenkin olla vaikea näyttää toteen, jos testamentin pätevyydestä syntyy riitaisuutta.

Väestö Suomessa ikääntyy merkittävää vauhtia. Tämän vuoksi vaarana onkin, että esimerkiksi vanhuuden heikkouden hyväksikäyttäminen testamentin tekemisessä lisääntyy. Minkä perusteella sitten voitaisiin epäillä, että testamentti on laadittu kielletyn taivuttelemisen seurauksena? Erityisesti, jos testamentin tekijä on testamentannut omaisuuttaan sellaiselle henkilölle, jonka tekijä on tuntenut hyvin lyhyen aikaa, ja testamentti on laadittu tällaisen tuoreen tuttavuuden aloitteesta, niin voi olla syytä epäillä, että tekijä on taivuteltu testamentin tekemiseen. Kielletty vaikuttaminen saattaa ilmetä ennen testamentin tekemistä, testamentin laatimisen aikana tai testamentin tekemisen jälkeenkin, jos taivuttelija esimerkiksi haluaa varmistaa, ettei hänen hyväkseen tehtyä testamenttia muutettaisi. Olennaista on lisäksi tiedostaa, ettei testamentti muutu automaattisesti päteväksi, jos sen tekijä on testamentin laatimisen jälkeen vapautunut taivuttelijan vaikutusvallasta. Ainoa keino määrätä pätevästi omaisuudesta on tällaisessa tilanteessa siis laatia uusi vapaasta tahdosta tehty testamentti.

Mikä on sallittua vaikuttamista?

Kaikenlainen vaikuttaminen testamentin tekemiseen ei kuitenkaan ole kiellettyä. Olennaista kuitenkin on, ettei tällainen vaikuttaminen rajoita testamentin tekijän vapaata tahtoa. Testamenttia ei voida moitteen johdosta julistaa pätemättömäksi, jos tekijälle on esimerkiksi mainostettu, että testamentin tekeminen on järkevää tai että omaisuutta kannattaa testamentata erilaisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi useat hyväntekeväisyysjärjestöt antavat kotisivuillaan ohjeita testamentin tekemiseen, jolla he pyrkivät siihen, että heille testamentattaisiin omaisuutta. Järjestöt suosittelevat testamentin tekemistä usein hyvin selkeästikin, minkä lisäksi ne pyrkivät toisinaan varmistamaan, ettei testamentin tekijä muuta testamenttiaan, esimerkiksi muistamalla testamentin tekijää tämän merkkipäivinä.

Myös lakimiehet vaikuttavat testamentin tekemiseen ja testamentin sisältöön. Tämä on myös heidän tehtävänsä, sillä testamentin tekeminen on ainoa keino vaikuttaa omaisuuden jakautumiseen kuoleman jälkeen. Sen lisäksi, että testamentin sisältö vastaa tekijänsä tahtoa, on erittäin tärkeää, että testamentin sisältö on lainmukainen ja järkevä. Tuskin koskaan testamentin tekijän tahdon mukaista on, että testamentin vastaanottaminen ja perinnön jakaminen tuottaisi kohtuuttomia haasteita perillisille, mistä syystä ammattiapuun tukeutuminen onkin suositeltavaa. Täysin perusmuotoisia testamentteja lukuun ottamatta testamentin sisältö on harvoin sellainen, että maallikko pystyisi tekemään järkevän ja lainmukaisen testamentin ilman osaavan lakimiehen apua. Usein vastaan tuleekin harmillisia esimerkkejä siitä, miten omaisuuden järkevässä testamenttaamisessa on täysin epäonnistuttu, kun mallina on käytetty esimerkiksi netissä olevia testamenttipohjia. Jokaisen testamentti on yksilöllinen. Samoin testamentista aiheutuvat oikeudelliset seuraamukset ovat yksilöllisiä eikä testamenttia siten kannata laatia yleisenä mallina toimivan pohjan perusteella.

Vaikka testamentti kannattaa suunnitella yksilöllisten tarpeiden mukaan, se ei tarkoita, että suhteellisen tavanomaisesta testamentista kannattaisi maksaa useita satoja euroja. Normaalisti kokenut lakimies laatii ja suunnittelee testamentin melko lyhyessä ajassa. Lakimiehen on tästä huolimatta aina laadittava testamentti huolellisesti, mihin Lakiasiainpalvelu Hokkanen Huovinen & Rantanen Oy kiinnittääkin erityistä huomiota.

Jonne Rantanen, OTM